Hopeakoto
 

Kevät

On suloista kun saapuu kevät,

ihmiset ilosta hymyilevät.

Alkuvuoden kuulumisia...

Syntymäpäiväsankareita on juhlittu pitkin alkuvuotta ja herkuteltu. Välillä on kakkukahvit juotu haikeissakin merkeissä, kun olemme muistelleet edesmenneitä asukkaitamme. Elämä tuo tulleessaan iloja ja suruja, kaikki ne kuuluvat siihen. Esiintyjien tuomasta ilosta, ystävänpäivätansseista Ruskapoikien tahtiin ja Sofiakylän vierailuista olemme iloinneet. Laskiaistiistain riehaa vietettiin yhdessä Hopeaharjun poppoon kanssa paistaen makkaraa ja lettuja nuotiokahvien myötä. Naistenpäivä huomioitiin Hopeakodossakin. Naistenpäivänä ovat kaikki naiset ruusunsa ansainneet.

a
8
d
s

Henkilökunta on kouluttautunut ahkerasti. Koulutuksia on ollut kinestetiikkaa, auditointikoulutusta, seminaari hyvinvointitaiteesta ja Ikäihmisten aktiivisesta toimijuudesta sekä taiteen merkityksestä siinä. Toipumisorientaatiosta saimme koulutusta myös ja sen myötä kävimme tutustumassa Porin omiin yksiköihin. Täydentävissä lääkekoulutuksissa/kokeissa on käyty. Henkilökunnalla on ollut myös työnohjausta säännöllisesti.

HoviKlubin keväiset hääräilyt…

Säät ovat vaihdelleet välillä nopeasti, silloin on aikaa sisällä toimintaan. Sitä onkin ollut, jos jotakin koripalloa, bingoa, karaokea, mehubaaria, yhteislaulua, jumppaa, leivontaa, askartelua ja myös taimipottien istutusta. Taimipottien istuttaminen oli mieleistä puuhaa. Kevään edetessä saamme seurata niiden edistymistä.

ss 2
ff 2
ww
w 2

Yksi vapaa paikka…

Hopeakodossa on yksi paikka vapaana tällä hetkellä. Paikkoja kannattaa aktiivisesti kysellä ja yhteystietoja voi jättää, niin palataan asiaan tilanteiden muuttuessa.

Hei olen Sari…

Sari L. 2

Olen Leppäsen Sari Laviasta, 47-vuotias. Opiskelen lähihoitajaksi oppisopimuksella Hopeakodossa, tavoitteenani on valmistua kesään 2019 mennessä. Suuntautumisalani on vanhustyö.
Perheeseeni kuuluu aviomies, yläasteikäiset poika ja tytär, lisäksi kissat Mustis ja Viiru sekä Sisu-koira.
Lukion jälkeen opiskelin yhdyskuntatekniikkaa Turussa. Töissä olen ollut kunnan teknisellä toimistolla ja erilaisissa Leader-hankkeissa. Mieheni kotitilan otimme vuonna 2005 sukupolvenvaihdoksen myötä hoitoomme ja lasten synnyttyä olen ollut kotona töissä, maatalousyrittäjänä. Muutama vuosi sitten lopetimme lypsylehmien pidon, jatkoimme maatalousyrittäjyyttä viljanviljelytilana. Lasten kasvettua, aloin pohtimaan, mitä minulla vielä olisi annettavana tälle elämälle. Olen kyläyhdistyksemme kautta mukana turvapuhelinpäivystysringissä, se ja omien vanhempien hoitaminen antoivat lisä varmuutta siihen, mihin ammattiin haluan vielä opiskella. Mikään helppo tie ei ole ollut tähän päivään, mutta eikö ole sanonta, että vaikeuksien kautta voittoon! Aikuisopiskelijana lähihoitajaksi olen ymmärtänyt, että hoitotyö on arvokasta työtä, jossa elämänkokemuksesta on hyötyä. Ikä on tässä kohtaa ehdottomasti rikkaus ja vahvuus.
Mielelläni teen kävelyretkiä metsään sekä luonto ja sen elämä on erityisen lähellä sydäntäni. Isäni opetti minut jo lapsuudessani kuulemaan, näkemään ja arvostamaan luonnon moninaisuutta. Sitä taitoa opetan nyt omille lapsilleni. Pyöräily kuuluu kesääni. Lavian kirkkokuoro ja yhdistystoiminta eri yhdistyksissä kuuluvat myös vapaa-aikaani.

Iloisia uutisia...

Saimme juuri tietää, että olemme voitokkaasti toisella sijalla Porin Vanhuspalveluiden kilpailutuksessa, laatupisteet 95/100. Olemme myös palvelusetelituottajana Porin tehostetun palvelun asumisessa.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin ihanaa kevättä kaikille!

Toivottelee Hopeakodon poppoo

 
 
Powered by Mad Mimi®A GoDaddy® company